Kuinka huomaamatta ja yllättäen olitkin minun kiinnostukseni herättänyt. Niin monia naisia olin aina halunnut vain hetken aikaa, mutta sinun kanssasi halusin jotain enemmän. Sait minut hiljentämään vauhtiani käskemättä ja välittämään sanomatta sanaakaan. Muutuin kesyttämättömästä yksiavioiseksi ymmärtämättä sitä oikein itsekään. Vasta ulkopuolisten vihjailu iskosti sen viimein tajuntaani: omistauduin yksin sinulle.
        Ja voi sitä kohun määrää, kun ihmiset alkoivat ymmärtää mistä oli kysymys! Kukaan ei ollut osannut odottaa tällaista tapahtuvaksi - olinhan nuori ja viriili miehen alku. Nyt en vuoksesi nukkunut toisten naisten vieressä öitäni, ja lähdin illan rientoihinkin ensisijaisesti vain sinun kanssasi. En pitänyt ajatuksesta, kun siitä ääneen puhuttiin, mutten myöskään tehnyt asialle mitään muuttaakseni sitä. Tuntui, kuin yrittäisin tukahduttaa osaa itsestäni vasten tahtoani. Niin joutuisin kuitenkin tekemään, mikäli haluaisin olla kanssasi.
        Ja niin tahtomattani palasin ajatuksissani aina hänen luokseen. Unissani toivoin hänen viettelevän minut yö toisensa jälkeen, ja niin hän tekikin. Hän oli juuri niin hyvä kuin toivoin hänen olevan. Seurassasi hän käyttäytyi kuin kuka tahansa ystävistäni, etkä osannut aavistaa mitään. Kuitenkin jokainen kahden kesken vaihtamamme ajatus, katse ja kosketus poltteli jalkojeni alla aivan toisella tavalla, kuin pelkän ystävän ajatus, katse tai kosketus poltteli. Välistä mietin, kiusoitteliko hän minua vain viihdyttääkseen itseään.
        Toisinaan hänen katseensa paljasti häpeilemättä, että hän olisi valmis riisumaan kanssani. Ja voi niitä iltoja, joina hän kertoi, ettei hän haluaisi nukkua yksin yötään! Kuinka palavasti mieleni tekikin pyytää hänet luokseni yöksi sinusta välittämättä. Kuinka mielelläni olisinkaan heittäytynyt lakanoihin hänen kanssaan, eläen hänen jokaista keimailevaa silmäystään iäisyyden, hengittäen sisääni noita vatsanpohjaani polttavia suudelmia. Irtautuisin tästä todellisuudesta ja kaikki olisi hetken aikaa täydellistä; kuten aina ennen olin halunnut olevan.
        Minun olisi annettava periksi, unohdettava tämä kokonaan. Eihän kenenkään tulisi sietää tällaista petosta. Kaveria saatoin vielä vedättää, ehkä äitiänikin, mutta itsepetos koituisi ennen pitkää omaksi tuhokseni. Kyllähän minä sisimmässäni tiesin, kumpi minun olisi valittava. Rohkeutta se toki vaatisi kertoa, että tämä olisi ohi. Kahden tulen välissä palaisi mieleni ja ennen pitkää jäljelle jäisi vain rauniot.
        Siksi ilmoittaisin vielä tänään.